Rautafregatti, 1 268 nrt., rakennettu Glasgowissa 1876, varustaja J.E. S\u00f6derberg, Isak Gr\u00f6hndahl, C. Lundstr\u00f6m ym. 1913 huonojen ohjattavuusominaisuuksinsa takia rikattiin Norjassa 3-mastoparkiksi. Myytiin Turkuun 1919. Turkulaiset myiv\u00e4t Gustaf Eriksonille Maarianhaminaan. Haaksirikko K\u00f6kars \u00d6renin luona l\u00e4hell\u00e4 Ut\u00f6t\u00e4 6.11. 1933. (Niilo Jussila, Uudenkaupungin laivat)<\/p>\n\n\n\n
Alus oli rakennettu vuonna 1876 Port Glasgowissa samassa kaupungissa olevalle varustamolle J.&R.Wilsson & Co ja oli rakennettaessa varustettu fregatin rikill\u00e4. Laivan vetoisuudet olivat 1468 brutto- ja 1307 nettorekisteritonnia ja sen kantavuus oli n. 2200 dw-tonnia. Pituus oli 69,5 m ja leveys 11,25 m. Ostettu Uuteenkaupunkiin 1898. \u2026Rautaparkki Loch Linnhen my\u00f6hemm\u00e4t vaiheet eiv\u00e4t en\u00e4\u00e4 kuulu t\u00e4m\u00e4n kuvauksen puitteisin, mutta mainittakoon, ett\u00e4 se ehti palvella viimeist\u00e4 omistajaansa toistakymment\u00e4 vuotta, kunnes ajoi karille K\u00f6kars \u00d6renin pohjoispuolella olevalle matalikolla ja tuhoutui t\u00e4ysin. Otettakoon t\u00e4h\u00e4n viel\u00e4 laivan silloisen \u201dseilimaakarin\u201d Sven Brisin v\u00e4rik\u00e4s kertomus ko. haaksirikosta julkaisemassaan kirjassa \u201dD\u00e5 seglade vi\u201d: Purjehdimme SW-tuulessa noin kahdeksan solmun vauhtia suuntiessamme Svenska H\u00f6garna-majakan. Meist\u00e4 n\u00e4ytti Svenska Bj\u00f6rn-majakkalaiva olevan suoraan kurssissamme. Kun se oli \u201dstyrbord tv\u00e4rs\u201d huomasimme, ett\u00e4 se olikin kari, jolla oli majakka ja joka puolellamme karikkoja, joilla meri murtui. Kiireesti \u201djiigasimme\u201d purjeet ja yritimme saada ankkurit, jotka viel\u00e4 olivat \u201dsurrattuina\u201d, lasketuksi. Pitk\u00e4n ajan hiljentyneell\u00e4 vauhdilla kulkien laiva l\u00f6ysi viel\u00e4 tiens\u00e4, mutta lopulta se t\u00f6rm\u00e4si kiveen, otti kuin pari hyppy\u00e4 ja pys\u00e4htyi rikin j\u00e4\u00e4dess\u00e4 kuitenkin pystyyn vahingoittumana. Kokosimme kunnolla purjeet, ruuma t\u00e4yttyi vedell\u00e4 per\u00e4ss\u00e4 t\u00e4kkiin asti, mutta keula oli 2 metri\u00e4 normaalia ylemp\u00e4n\u00e4 karilla. Meill\u00e4 ei ollut mit\u00e4\u00e4n h\u00e4t\u00e4\u00e4, sill\u00e4 merenk\u00e4ynnist\u00e4 oli matalikkojen v\u00e4liss\u00e4 vain heikko maininki j\u00e4ljell\u00e4. Aamun koittaessa tuli luoksemme muutamia kalastajia ja merivartioalus, jotka ihmetteliv\u00e4t, mit\u00e4 tekemist\u00e4 meill\u00e4 oli t\u00e4ll\u00e4 paikalla. Jo aikaisemmin olimme saaneet tiet\u00e4\u00e4, miss\u00e4 olimme, sill\u00e4 K\u00f6karista kotoisin olevan timpuri arveli, ett\u00e4 majakka oli K\u00f6kars \u00d6ren, mink\u00e4 I per\u00e4mies yhdess\u00e4 timpurin kanssa laivan moottoriveneell\u00e4 tekem\u00e4ll\u00e4\u00e4n tiedustelumatakalla sitten varmistivat. Erikssonin hinaaja \u201dJohanna\u201d tuli Uudestakaupungista sukeltaja mukanaan, joka totesi vahinkojen olevan niin suuret, ettei laivaa kannattanut korjata. Kahden vikon ajan kulki \u201dJohanna\u201d t\u00e4ydess\u00e4 lastissa joko U:kiin tai M:haminaan ja kaikki v\u00e4h\u00e4nkin arvokas otettiin talteen. Lopussa saivat ut\u00f6laiset ottaa mit\u00e4 halusivat. Lopun laivasta murensivat sitten talvien j\u00e4\u00e4t (Merenkynt\u00e4ji\u00e4 Uudestakaupunkista, s.34).<\/p>\n\n\n\n
Den \u00c5landska segelsj\u00f6fartens historia II, Mariehamn 1988, s 805<\/p>\n\n\n\n
Kaiku Varjonen, Meren ja Jumalan armoilla. Uudenkaupungin viimeiset purjelaivat 1914-1942. Uudenkaupungin kirjapaino Oy 1976, s. 75-78<\/p>\n\n\n\n
![\"\"](\"\/wp-content\/uploads\/2021\/02\/Loch-Linnhe.jpg\")