Ven\u00e4l\u00e4isten jouduttua luopumaan elokuussa -41 Tallinnasta joutui Hangon tukikohta eristyksiin eik\u00e4 sill\u00e4 en\u00e4\u00e4 ollut merkityst\u00e4 Suomenlahden suun sulkemisessa. Hangon tukikohtaa ei katsottu en\u00e4\u00e4 pystytt\u00e4v\u00e4n huoltamaan ja toisaalta Leningradin taisteluihin piti saada kaikki irrotettavissa olevat miehet. Tajuttiin my\u00f6s, ett\u00e4 meren j\u00e4\u00e4dytty\u00e4 tukikohdan puolustaminen olisi entist\u00e4 vaikeampaa. 25.10.1941 annettiin ohje tukikohdan evakuoinnista ja varsinainen evakuointi p\u00e4\u00e4si alkamaan 2.11. Kuun loppuun menness\u00e4 yhdeks\u00e4n saattuetta oli kuljettanut suurin tappioin noin 15.000 miest\u00e4 ja runsaasti materiaali pois Hangosta. Niemelle j\u00e4i viel\u00e4 12.000 miest\u00e4, jotka oli tarkoitus evakuoida yhdell\u00e4 kertaa. J\u00e4\u00e4nmurtaja Oktjabr l\u00e4hti marraskuussa avustamaan t\u00e4m\u00e4n viimeisen er\u00e4n evakuointikuljetusta, johon kuului matkustaja-alus Josi f Stalin, kaksi h\u00e4vitt\u00e4j\u00e4\u00e4, kuusi raivaajaa, seitsem\u00e4n sukellusvenetorjunta-alusta ja nelj\u00e4 torpedoalusta. Inon patteri ampui saattuetta, jolloin ensimm\u00e4isen\u00e4 kulkenut v\u00e4yl\u00e4\u00e4 aukaissut j\u00e4\u00e4nmurtaja Oktjaber sai t\u00e4ysosuman ja upposi. Aluksen hylky nostettiin vuonna 1955 ja romutettiin. (Hankoniemi Toisessa Maailmansodassa, Niilo Lappalainen, Porvoo 1987, s 186)<\/p>\n\n\n\n