Surullinen haaksirikko Ahvenanmaan saaristossa. Laiva kappaleiksi ja kolme miestä hukkunut. Wiime kuun 28 p:nä lähti Raumalla kuunari ”Aino” puutawaralastissa Aarhusiin Tanskassa. Heti merellä se sai ankaran tuulen. Purjeita ei voitu pitää auki, joten laiva joutui tuulen ajeltavaksi. Ankarassa aallokossa ajelehti laiva ilman mitään kurssia. Wiime lauantai-aamuna oli laiwa sitten lähellä Getaa Ahvenanmaan pohjoisrannikolla. Koetettiin ohjata laiwaa Getaa kohden, mutta lavia alkoi pahasti kallistella ja wettä alkoi tulwia sisään. Koko lauantaipäiwän koetettiin pitää laiwaa tyhjänä pumppujen avulla, mutta illalla se oli täydessä vesilastissa. Nyt kaadettiin mastot ja koko riki mereen, mutta ne repiwät laiwan niin pahoin, että laiwa pienen ajan kuluttua hajosi kappaleiksi. Osan laivan kantta ja lankkuja saiwat miehet pysytetyksi ja muodostivat niistä lautan, jolle asettuiwat, heittäytyen meren ajeltawiksi. Pelastusweneet oli vesi jo aikoja sitten vienyt. Miehet tekivät laiwan jäännöksistä suuren romion, mutta sitä ei maalta huomattu, eikä muitakaan hätämerkkejä. Itse he lauttansa kanssa ajautuiwat aawalle merelle. Lautalla he wiettiwät yhdessä nälissään ja läpimärkinä kaksi wuorokautia. Sitten alkoi lautta maanantai-iltana hajota. Mitä suurimmilla ponnistuksilla saiwat he muodostetuksi kolme eri lauttaa, joille miehet jaettiin. Usealta oli jo toivo aiwan loppunut. Iäkäs kapteeni pyysi sitomaan itsensä lauttaan kiinni, sillä hän tunsi woimansa heikkenewän ja sanoi, että jos hän pelastuisikin, ei hän enää woisi wuorokautta elää. Pyysi waan miehien wiemään terweiset hänen totiinsa, jos mm. pelastumat myrskyn kynsistä. Kun tiistain aamu walkeni, näkiwät eri lautoilla olijat wielä »välistä toisensa, kun lautat kohoiliwat aaltojen harjalle. Miehet oliwat jo aiwan nääntyneitä ja niin horroksissa, että antoiwat hätämerkkejä toisilleen. Jonkun ajan kuluttua ei kolmatta lauttaa, jolla oli kapteeni ja kaksi miestä, enää näkynyt. Se oli kai hajonnut ja miehet saaneet hautansa aalloissa. Wihdoin, kun tiistai-päiwäkin jo meni mailleen, tuli apu. Höyrylaiwa ”Iris” oli huomannut lautat meressä ja niillä ihmisiä. Kahdelta lautalta pelastettiin niissä olijat, joista useimmat jo oliwat aiwan loppuun nääntyneet. Ensiawun saatua useimmat heistä meniwät tainnoksiin. Keskiwiikkona miehet saatettiin kotiinsa Raumalle, jossa he jo owat toipumaan päin. Miten kauhea kamppailu miehillä oli ollut, woidaan päättää siitäkin, että konstaapeli Udd, 60-vuotias ukko, joka on monet merihädät kokenut, kertoi, ettei milloinkaan ole tämäntapaista nähnyt. Laiwa, joka hajosi aiwan kappaleiksi, oli 225 reg. tonnin kuntoinen ja omisti sen 3-miehinen raumalainen yhtiö. Lasti oli vakuutettu, mutta laiwa oli wakuuttamatta. Omistajille tuli siis tuntuwa wahinko. Hukkunut kapteeni I. O. Grönlund oli kotosin Uudestakaupungista, matruusi A. M. Nurmi Luwialta sekä kokki I. Eklund Pomarkusta. (Turun Lehti 8.10.1910 no 117)
Kategoriat