Rautaparkki rakennettiin vuonna 1881 Glasgow’ssa ja se oli vetoisuudeltaan 2081 brutto- ja 2000 nettorekisteritonnia. Pituus oli 87,57 metriä. Englantilaisomistuksessa parkki kiersi 25 kertaa maapallon ympäri. Uuteenkaupunkiin se myytiin jo varsin kauan meriä kyntäneenä vuonna 1912. Viimeiselle matkalleen se lähti lankkulastissa Norjan Fredrikstadista 11.12.1914 kohti Australiaa. Färsaarten luona alus joutui kuitenkin myrskyyn, jossa se sai pahoja vaurioita. Melkein kuukauden ponnistelujen jälkeen onnistuttiin vasta saamaan apua Irlannin rannikolla ja miehistö saatiin pelastuveneillä turvaan. Sitä ennen lasti sytytettiin tuleen, jotta alus ei olisi vaarana muulle merenkululle. Alus paloi suurena soihtuna kunnes se vajosi pinnan alle. (Merenkyntäjiä Uudestakaupungista, toim. Niilo Jussila. Uudenkaupungin Suomalaisen Seuran säätiö 1981, s. 57)
Niilo Jussila, Uudenkaupungin laivat. Uudenkaupungin Suomalaisuuden Seuran Säätö 1987, s. 16
Tenho Hella – Länsisuomalaista merenkulkuperinnettä. Rauman-Uudenkaupungin rekisterialueet New Print 2001, s. 290
Kaiku Varjonen, Meren ja Jumalan armoilla. Uudenkaupungin viimeiset purjelaivat 1914-1942. Uudenkaupungin kirjapaino Oy 1976, s. 79-81
http://www.wakkanet.fi/~karij/laivat/uki/loch.htm
http://www.kolumbus.fi/jamikko/Purjelaivat_Loch%20Torridon.htm
https://fi.wikipedia.org/wiki/Loch_Torridon_(parkki)
